En tiedä pitäiskö mun jatkaa tätä postailua. Ehkä pitäis tehdä ihan uusi blogi tyhjältä pohjalta, mutta toisaalta musta on ihan jees että oon leikisti kirjottanu tätä jo vuodesta 2009.
Tulin eilen kotiin. Lähin kolme viikkoa sitten Kolarista junalla kohti Helsinkiä, ja siitä sitten seuraavana päivä hilpasin Barceloonaan. Sinne ihanaan mystiseen Barceloonaan! Mie rakastuin tohon kaupunkiin ihan kybällä, kivitalot, kapeat kujat, katalonian liput parvekkeilla, terassit, hymyileät ihmiset, kovaan äänen kailottaminen... Espanjaa en kyllä oppinut paria sanaa enempää, mutta ehkä se on ihan okei. Ehkä seurallaki oli vaikutusta miksi tää reissu oli niin ihana. Meinasin saada lentokoneessa pelonsorttisen paniikkikohtauksn ja yritin siinä istua ihan rennosti läähättäen ja puuskuttaen...... Alko vasta siinä vaiheessa iskee että lähen toiseen maahan periaatteesa tuntemattoman miehen luoksi viikoksi!!
ja sit se ei edes ollu siellä mua vastassa ja sit alko pelottaa et löydänkö sitä sieltä saatana ollenkaan! No löyty! Pelkäsin tosi paljon että mitä koko viikosta tulee, koska oon yleensä todella huono jakamaan oman tilani muiden kanssa, vielä viikoksi ja 24/7... Pienine vaikeuksineen viikko meni tosi hyvin. Oli ihan tajuttoman vaikeaa lähteä kohti turvatarkastusta ja jättää toinen jälkeen. Ikävä jäi. Olin ihan itku kurkussa jo matkalla lentokentälle sain kuitenki pidettyä itseni kasassa siihen asti ku kone lähti kentältä. Sitte vedinki vähintään tunnin sellasta itkua että olin ihan kanttuvei loppu lennon.
Vietin Bareloonan reissun jälkeen puoltoista viikkoa Tuusulassa. Sain pääsykoekutsun Stadin ammattiopistoon kosmetologipuolelle. Tarkemmin luettuani kutsua huomasin siinä olleen ennakkotehtävän.... Luulin sitten siinä vaiheessa munaneeni koko jutun - mulla olis ollu junalippu sille päivälle kotiin. Ja sillä hetkellä olin niin sekaisin koko Suomesta ja yksinolosta että vaan makasin sängyllä itkun ja naurun sekaista korinaa päästellen. No maanantaina soitin kouluun ja ne sano et se on ihan okei. Voi sitä helpotuksen määrää!! Kokeesta en tiedä yhtään miten se meni, mutta ainaki tuntuu että kusin sen haastattelun, en ollu perehtyny alaan kunnolla ja ha ha ha. Kuukauden päästähän sen näkkee! Helsingissä näin Heiniäki ja käytin vähän Helsingin yössä ja oli huimaa.
Koti on silti kiva. Mulla on huomenna työvuoro kolmen viikon tauon jälkeen. Apua.
(en tiedä osaanko enää jatkaa vakituisesti. ehkä piti vaan vuodattaa)
No comments:
Post a Comment