En ymmärrä miksi aina saan jotain ihme mielikuvia melkein kaikista lauluista. Esim. Slipknotin Vendetta on minulle tämän takia erittäin ahdistava laulu. 'Näen' sen kuullessani kiksahtaneen tihertöörimiehen joka on sellasen kuolevan tytön luona. Apocalyptican Farawayn kuullessani päähäni pamahtaa omat hautajaiseni. Siksi en pysty enään kuuntelemaan sitä.
Olen addiktoitunut Harry/Cedric fanfictioon, mutten kumminkaan kestä lukea sitä kun Cedric kuolee! SO UNFAIR
Minusta on ihan hassua puhua puhelimessa. Vähän kuin seinän läpi puhuisi! Se on suorastaan ahdistavaa. Mulle saa silti soittaa sunnuntaisin.
Tässä postauksessa ei oikeastaan ole päätä eikä häntää (naturlich!), mutta onko mun jutuissa ikinä. Mursu tuli takaisin suomenmaahan ja se on ihan papana! Mennäään ehkä huomenna mursuilemaan epäpapanamursulle, jos se nyt käy papanamursulle.
[Siis tältä blogini lähinnä kuulostaisi jos en käyttäisi ihmisten oikeita nimiä]
2 comments:
Ah, olen siis papanamursu. :')
T. Papanamursu. : )
Anonymous, ah INDEED
Post a Comment