Hola! Mulla on jo nyt hetken kummitellut päässä että kirjottaisin tänne jotain. Ei niinkään paluuta tai bloggaamisen uudelleen aloittamiselta, vaan ihan muuten vaan. Ihan vaikka siitä että mitä vuoden aikana on tapahtunu.
Vuodessa tapahtuu paljon. Viimeksi kun päivittelin täällä, mulla oli yo-kirjotukset meneillään, ja nyt vasta tajuaa miten paljon ne söi mua. En vaan osannu lukea ilman sitä stressivallia, ja jossen stressannut, en lukenut ja jos stressasin ei tieto uponnut päähän. No, tulokset tuli kans sellasina takasin. Sain ruotsista C, historiasta B (oon tainnut siitä itkeä ja valitaa jo aika paljon. Ystävällinen vinkki, elä kirjota aineta josta innostut vasta kakkosen keväällä. Nyt kirjottaisin pakollisena realina uskonnon.), englannista E, psykologiasta C ja pahimpana kaikista äidinkielestä C. Mulla toi äidinkielen C tuntu niin pahalta, koska luulin aina olevani semihyvä äidinkielessä ja se oli lukion läpi lempiaineeni. Oma moka kun on idiootti.
Ylioppilasjuhlat meni mukavasti, itkin koko helkkarin onnitteluhetken enkä enää muista edes miksi. Oli niin siistii ku sai kukkia ja halauksia. Pidin meidän ylioppilasjuhlassa puheen ja sekosin viimeisissä sanoissa, mutta ei se mitään.
Hain viimekevään hauissa pariin yliopistoon, ja ei mua oikeasti kiinnostanu pääsinkö sisään. Menin pääsykokeisiin sellasella "no emmä kuitenkaan pääse". No en pääsyt! ha! mikä yllätys!! Kesä meni töissä ja syksykin meni töissä ja talvikin meni töissä. Oon tykänny olla töissä hirmu paljon, ja oon huomannu että työnteko on muttanut mua. En enää koe olevani niin ujo sosiaalisissa tilanteissa, eikä ihmiset enää pelota mua. Tarjoilijan työn sivuseurauksena on tullut myös ihan hullusti huomiota miehiltä. :--D Veljeni avautui äidlle, että sitä niin häiritsi kun miehet tuijottaa mua!
Tää välivuosi on antanut mulle niin paljon. Vaikka tuntuu välillä etten oo edes tehnyt mitään, mulla on silti hirmu onnellinen olo. Ihan erilaisella tavalla kuin viimevuosina. Tuntuu etti onnellisuutta tarvi pakottaa, ja mulla on hyvä olla itseni kanssa omassa päässä. Tuntuu myös että oon vähän avautunu, enkä jäädy enää sosiaalissa tilanteissa. Aina en tosin ole uusien ihmisten kanssa kuin rasvattu salama, mutta helpottaa.
[rämmin viimekeväänä sateisessa helsingissä ja yks mies tuli puhumaan mulle tän mekon takia. se oli kyllä tosin helsinki-mission feissari, mut se oli ihan kiva]
Mitä sitten oon tehnyt tänä vuonna? Otin kesällä viimein tatuoinnin vasempaan ranteeseen peittämään viiltelyarvet, tuntuu vähän että on saanut sen luvun päätökseen. Ajoin kuukausi sitten sivusiilin takaisin. Mulla on kahen viikon päästä tatuointiaika. Kävin marraskuussa silmien laserleikkauksessa, ja nyt mun silmät menee suoraan ja nään kaiken! Oon aloittanut kirjoittamisen semivakituisesti!!1 jee!
Kävin drinksuilla ihanan miehen kanssa, jonka luo aion lähteä Barceloonaan kuukauden päästä. Hain amikseen- ja tällä kertaa oon innoissani!
Vertti ja Ronja meni viime elokuussa naimisiin ja se oli aivan ihana päivä.
¨Ihan tälleen tiivistettynä, ihan kiva vuosi. Torstaina lähenkin sitten Ouluun Ipsun luo, ei olla keretty nähdä kun viimeksi elokuussa. Jee! Nyt julkistan tän ennenku alkaa ujostuttaa.
